Olen menettänyt yksinvaltiaan asemani perheemme virallisena sisustussuunnittelijana. Tappelen väistämätöntä vastaan ja kiukuttelen kuin uhmaikäinen. Käymme jatkuvaa kädenvääntöä olemassa olevista ja hankittavista kalusteista. Käytettyinä ostetut ja elämää nähneet ikoniset Alvar Aallon suunnittelemat tuolit ja pöytä, jotka ovat kuin perheenjäseniä, eivät miellytä jälkikasvumme modernimpaa muotoilua arvostavaa silmää. Nyt talossamme vallitsee kiivaana vellova pöytä-gate. Siitä halutaan päästä eroon! Haluaisin taipua, mutta siitä huolimatta pidän kynsin ja hampain kiinni vuosia sitten tekemästäni kierrätyslöydöstä. Pöydän ympärille kehkeytyneiden sisustuksellisten näkemyserojen tuoksinnassa tartun entistä tiukemmin kiinni periaatteeseeni ja toistelen sitä kuin mantraa – yhtä en vaihda ja se on ARTEK!
Koko perhe sisustaa
Perheemme makuuhuoneet sijaitsevat kaksikerroksisen talomme yläkerrassa. Kuluneen vuoden aikana se on ollut jatkuvasti muuttuva tila, jossa huoneiden sisustukset vaihtuvat nopeammin kuin kerkeän edes tajuta. Jos eilen pöydälle ostettiin ja aseteltiin mustia esineitä, kynäteline, kalenteri, vihkoja ja magneetteja, on väri tänään vaihtunut keveisiin puuterin sävyihin. ”Vaihdoin teemaa”, totesi sisustussuunnittelija-stylisti-lapseni, kun tiedustelin minne edelliset tavarat joutuivat. Jokin aika sitten kasapäin hankitut sisustustyynyt on piilotettu näkymättömiin ja verhot irrotettu tangoistaan. Kaappeja siirretään huoneista toiseen ja uusia hankintoja suunnitellaan. Muutos on pysyvä tila. Mielipidettäni ei kysytä. Se on niin last season. Teinien kanssa on turha vedota ikään, koulutuksen tuomaan näkemykseen tai design-ymmärrykseen. Hah, keski-ikä! Makuasioista nyt puhumattakaan!
Kotisi ei ole sinun kotisi
Tiedättekö tämän ihanan Kahlil Gibranin runon kirjasta Profeetta:
”Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan, mutta ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
…”
Runo on poikkeuksetta vuosien varrella nostanut usein vedet silmiini. Säkeissä on paljon viisautta, mistä yritän tiukkoina hetkinä itselleni ammentaa. Jostain syystä tämä runo on alkanut viime aikoina elää mielessäni ja muodostaa uusia säkeitä, joissa sanotaan, että kotisi ei ole sinun kotisi, se on lastesi temmellyskenttä ja sisustamisen koelaboratorio…
Sisustusjumalatar
Vaikka podin vuosikausia kroonista vauvakuumetta ja käytin lakisääteiset hoitovapaani lasteni kotona hoitamiseen ja nautin siitä, en todellakaan kaipaa takaisin aikaan, jolloin lapset olivat pieniä taaperoisia. En niitä rikkonaisia öitä, kurahousujen pukemista, pesemistä, syöttämistä ja vahtimista. En niitä kollektiivisia vessareissuja ja keskeytyneitä ruokahetkiä. Kylmän kahvin juomista. En. Kertakaikkiaan en! Toki on paljonkin asioita, joita haikeana muistelen. Mutta erityisellä lämmöllä ajattelen niitä hetkiä, kun perheemme sisustusjumalattarena sain päättää ja toteuttaa yksinvaltiaan tavoin kotimme sisustuksellisia ratkaisuja. Jälkikasvu osoitti yleensä varauksetonta ihailua ja (vain) minimaalista kritiikkiä (jos sitäkään) ratkaisujani ja valintojani kohtaan. Tietenkin lapset tekivät jatkuvasti parhaansa tuhotakseen kodin järjestyksen, mutta sisustuksen peruspilarit – kodin pintamateriaalit, huonekalut, tekstiilit ja sisustustavarat – olivat täysin ja yksinoikeudella päätettävissäni, toisin kuin nyt.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain kierrätettyä
Rottinkinen lapsuudenkodistani mukanani kulkenut tuoli palautui parvekkeelle. Kerroksellisuus ja hyväksi havaittu suomalainen design joutuvat väistymään uusien näkemysten tieltä. Teen myönnytyksiä, ohjailen valintoja salakavalasti esittelemällä tuoreita design-löytöjäni. Yritän lempeästi opastaa lapsiani laadukkaan ja aikaa kestävän muotoilun ja harkittujen elämänmittaisten hankintojen tielle. Ja koko ajan saan muistutella itseäni säkeestä, missä sanotaan ”Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa”.
Everybody wants to be an interior designer
Alvar Aalto’s furniture have a certain place in my heart and home. Nowadays, when my children are teenagers, they want to make their own choices (unfortunately) also what comes to interior design at our home. All the old stuff should go and be replaced with modern ones. For me the ARTEK furniture is never out of style.
