Tämän viikon kantava teema on ehdottomasti ollut taide. Lehti- ja kirjataittojen välissä olen uppoutunut itselleni kaikkein omimpaan tekemisen muotoon – maalaamiseen. Olen sulkeutunut valkoisen kankaan äärellä omaan kuplaani ja ollut huomioimatta täysin auringonsäteiden paljastamien pölyhiukkasten yllättävää esiintuloa (ja siivoamista). Taide on kuulunut aina elämääni. Minusta piti tulla kuvataiteilija, mutta elämä päättikin toisin. Graafisen suunnittelijan maailmani on kuitenkin vuosi vuodelta täydentynyt yhä enemmän taiteen tekemisellä ja kokemisella.
Olen raahannut lapsiani museoihin ja kirkkaana hohtaviin valkoisiin gallerioihin. Muutama vuosi sitten lapset änkesivät Helsinki Contemporaryssa istumaan samaan (gallerian ainoaan) tuoliin ja kitisivät kyllästyneinä ja kuumissaan paksuissa talvivaatteissaaan. Seinillä oleva taide ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Jälkikäteen pienin totesi, että galleriassa oli pelottavaa. Kovia seinistä kimpoilevia ääniä. Itse syvennyin täysin Rauha Mäkilän popkulttuurista ammentaviin räiskyvänvärisiin teoksiin, ja suljin kaiken muun itseni ulkopuolelle (silloinkin). Myös sen kaikuvan äänimaailman. Tämä galleriakäynti lasten kanssa todisti miten moniaistinen kokemus taidenäyttely voikaan olla. Kannattaa siis pitää myös korvat auki.
Tiistaina olin jälleen Mäkilän näyttelyssä, tällä kertaa ilman lapsiani. Ring a Ring O’ Roses näyttelyn aihepiiri käsittelee elämää lähietäisyydeltä. Arkisia asioita, kuviksi tallentuneita tilanteita kotiympäristöstä ja läheisistä. Maalattujen hetkien spontaanius, käsillä seisovat lapset, naamioleikit ja koulukuvamaiset lähietäisyydeltä tallennetut henkilökuvat tulevat katsojan iholle. Teosten aihepiiristä ja esitystavasta pystyin poimimaan paljon omastakin elämästäni tunnistettavia elementtejä.
Hyvä taide jää kipinöimään mieleen, inspiroi usealla eri elämän osa-alueella. Se voi suistaa radaltaan ja singota toiseen todellisuuteen. Taidekokemus voi aukaista solmuja, joita ei tiennyt edes olevan. Näin minulle kävi tiistaina Helsinki Contemporaryssa, Ladies Wine and Designin organisoimassa tapahtumassa taidemaalari Rauha Mäkilän ja Helsinki Contemporaryn Katja Räisäsen seurassa. Illan aikana käytiin keskustelua työstä nykytaiteen parissa, galleria- ja taiteilijayhteistyöstä, sekä luovasta prosessista ylipäänsä. Syvennyin kuuntelemaan Mäkilän pohdintoja taiteilijuudesta ja sen mukanaan tuomista haasteista. Pohdintoja tekemisen problematiikasta, työn ja arjen yhteensovittamisesta, maalaamisen intohimosta. Tekemiseen vaikuttavista tunteista ja tapahtumista, toiveista. Samoja teemoja, mitä itsekin elämässäni pohdin.
Ja yht’äkkiä minulla oli vastaus kysymykseen, minkä äärellä olen jo hyvän aikaa askarellut. Tuon keskustelun aikana minulle kirkastui selkeästi oman tulevan näyttelyni ja työskentelyni punainen lanka. Teema, mitä olen työstänyt ja mitä varten olen kerännyt materiaalia, mutta mikä on toistaiseksi koostunut vain irrallisista ja hajanaisista ajatelmista. Teema, millä ei ole mitään yhteneväisyyttä Rauha Mäkilän taiteen kanssa, mutta mikä avautui minulle taiteeseen ja taiteen tekemiseen liittyvien keskustelujen kautta. Tällä kertaa kannatti siis pitää myös korvat auki.
Taide ammentaa ympäröivästä elämästä, kokemuksista ja arvoista. Se on tapa kommunikoida, vaikuttaa ja vaikuttua. Se on minun tapani olla olemassa. Silmät ja korvat valppaina kokea ja piirtää totta ja kuvitelmia.
Rauha Mäkilän näyttely Ring a Ring O’ Roses Helsinki Contemporaryssa 31.3. saakka. Kuvat näyttelystä.
