Silloinkin oli helteinen kesä – niin kuin lapsuuden kesät muistoissa tuntuvat aina olleen. Nojasin auringon lämmittämää savupiippua vasten. Siristelin silmiä kirkkaassa paisteessa. Hahmottelin paperille alapuolelta erottuvaa maisemaa. Syreenipensaita, järven rantaan mutkittelevaa tietä. Naapurin postilaatikko ja pihakeinu. Talo, missä asui se ihana sairaanhoitajatäti, joka paikkasi usein kolhiintuneita polviani. Kotitalomme katolla, kaiken ulottumattomissa oli piilopaikkani, minne kiipesin kynät ja paperit mukanani. Taide ja taiteen maailma lumosivat minut.
Linnoittauduin Maailman Taide -kirjasarjan kanssa huoneeseeni. Avoimesta ikkunasta leijaili vastaleikatun nurmikon tuoksu. Haltioiduin yhä uudelleen impressionistien valoa läikkyvistä teoksista. Tarkkailin Edelfeltin silmin Pariisin puistoja, lasten ja varjojen leikkiä. Matkustin läpi aikakausien ja tyylisuuntien.
Asettelin sipuleita lautaselle. Minä, Picasso, Kaskipuro ja kaikki ennen ja jälkeen syntyneet asetelmien vangitsijat. Samojen ongelmien äärellä. Sekoittelin leivinpaperin palasella värejä, tapailin kuperia muotoja. Tärpätin katku täytti huoneeni.
Leikkasin lehdestä Leena Luostarisen suuren kissaeläimen kuvan. Kiiltävälle paperille painettu voimaeläin kulki mukanani vuosia. Vuosi vuodelta nuhjuisempana, repaleisena, aina yhtä voimaannuttavana.
Hahmottelin Nefertitin pään muotoja A1 arkille, kiinnitin viivoja fiksatiivilla. Kaiversin kuparilaattaan kuivaneulalla kuvaa, kehitin filmiä pimiössä.
Tein kipsivalosta alastonmallista, tallensin croquis-piirrokseen nopeita viivoja. Opettelin kuvaamaan tunnetiloja. Kuvittamaan tarinoita ja rakentamaan uusia todellisuuksia. Space between – miltä se näyttääkään?
Matkustin kanaalin ali Lontooseen. Istuin hämärässä galleriassa ja tuijotin hypnotisoituneena Mark Rothkon maalausten geometrisia väripintoja. Liekehtivään punaiseen oli helppo uppoutua.
Laitoin ruokaa, nukutin lapsia. Yön hiljaisina tunteina hahmottelin kuvin, miltä maailma voisi näyttää. Miltä silmujen puhkeaminen kuulostaa, millaisen jäljen tuulenhenkäys jättää jälkeensä. Kuinka rytmikkäästi oksat kurkottelevat taivasta kohti. Miten pimeää on pimeys.
Maalaukset valtaavat kaiken liikenevän tilan. Uskaltaudun asettamaan töitäni arvostelun kohteeksi. Joku haluaa ostaa maalaukseni, tägää kuviani somessa. – En voi uskoa todeksi!
Rohkaistun ripustamaan työni galleriaan. Ystäviä saapuu näyttelyn avajaisiin. – Että vaivautuvatkin tulemaan kesken kuumimman lomakauden! Hiki valuu noroina, hiukset liimautuvat päänahkaan. Jännittää. Niin paljon kukkia, kiitosta, kehuja. Miten ystävällisiä ihmiset ovatkaan!
Ja kaikki ne viestit – miten musiikki soljuu pehmeästi, täydentää maalausten tunnelmaa. Työkavereiden kanssa kahvitunnilla, ystävän kanssa yhdessä koettu näyttelyhetki. Parin tunnin matkan päästä junalla tehty reissu. Huh! Olen niin kiitollinen ja otettu!
Päässä risteilee uusien kuvien kavalkaadi, verkkokalvot täyttyvät ääriviivoista.
”…luonto on enää hetken rehevä
sen paletti on kiivas,
mutta myös seesteinen
silloin tällöin maisemasta irtoaa kuvio
pyöritellen sitä hetken mielessäni
siirrän sen uuteen paikkaan
…
maassa on lehtiä tähtikuviomaisessa muodostelmassa
irrotan ne mielessäni paikaltaan
siirrän katseeni aamutaivaalle
ja asetan lehdet sinne
tähtikuvion päälle
toivon että osun oikeaan”
Miki Liukkonen: Valkoisia runoja, WSOY 2011
KASVUKAUSI – HAVAINTOJA LUONNOSTA
Kuvani ovat ehdotelmia siitä, mitä jokin on tai voisi olla. Maisemasta irrotettuja värejä, rytmikkäästi toistuvia muotoja. Vehreys ja oksien liike, pilvien tummentamat läikät piirtävät kuvia mieleeni. Kasvien raivokas kukinta, hulluuden partaalle kurkottelevat terälehdet valtaavat tajunnan. Mitä jää jäljelle kun välimatka pitenee ja hämärä pehmentää ääriviivat ja värit sulauttaen ne toisiinsa? Alkaako mieli rakentamaan hahmoja, näkemään elämää sielläkin missä sitä ei ole?
Taide ammentaa iholle tulevista tuntemuksista, verkkokalvoille piirtyvistä kuvioista. Se on tapa kommunikoida, vaikuttaa ja vaikuttua. Se on minun tapani olla olemassa.
Akryylimaalauksiani on esillä Papu galleriassa Mariankatu 24, Helsinki 23.7–19.8.2018
