Jos olet koskaan vieraillut Kööpenhaminassa, niin tiedät, että myös pyöräillessä voi näyttää rennon tyylikkäältä. Tai no, tiedät, että tanskalaiset näyttävät myös pyöräillessään rennon tyylikkäiltä. Niin tummiin sonnustautuneet huolettomasti kaulahuiveihin kietoutuneet töihin kiiruhtavat aikuiset, kuin nahkakenkiin ja villakangastakkeihin puetut punaposkiset lapsukaisetkin, jotka matkustavat pyörän edessä kuljetusvaunussa.
Koska olin menossa noutamaan yllättäen hankkimaani tanskalaista designtuolia, ajattelin että olisi perin soveliasta hurauttaa paikalle tanskalaiseen tyyliin pyörällä ajaen.
Tyylikkyys taisi olla kyllä kaukana hikisestä olemuksestani, ja viimeisetkin oletetun tyylikkyyden rippeet karisivat siinä vaiheessa, kun tuolia paikalle tuova trendikäs nuori mies saapui luokseni juuri sillä siunaaman hetkellä, kun olin urheilutrikoisiin verhoiltu takapuoli pystyssä lukitsemassa pyörääni.
Ainahan nämä uudet kohtaamiset vähän jännittää ja itsestään haluaisi antaa mahdollisimman hyvän kuvan. Samalla sitä miettii, että onko se toinen sellainen kuin etukäteen kuvitteli. Vaikka omasta habituksestani oli rento tyylikkyys kaukana, teki tapaamani tanskalainen ihanuus juurikin niin hyvän vaikutuksen kuin ennalta odotin ja toivoin. Hurmaava huonekalu seisoi siinä keskellä Kaapelitehtaan asfalttipihaa kuin yllättäen taivaalta tipahtaneena. Pikkuisen eksyneen oloisena, pienempänä ja sirompana mitä kuvat antavat ymmärtää.
Suoraan sanottuna olin itsekin vähän pöllämystynyt. Päädyin kyseisen tuolin omistajaksi aivan yllättäen. Nautiskelin muutamia tunteja aiemmin aamukahvia takapihalla kaikessa rauhassa lintukonsertin säestämänä ja tutkailin ohimennen päivän sometarjontaa. Silmiini sattui Pohjoismaisen designin kirpputori -ryhmässä postaus, missä kerrottiin että Riihimäen vahinkotavarakeskuksessa oli myynnissä upeaa tanskalaista muotoilua oleva Rama-nojatuoli – jos jotain sattuisi moinen kiinnostamaan. Ilmoituksen laatijan mukaan tuoli näytti olevan hyvässä kunnossa, mutta nahassa oli nähtävillä pientä patinaa ja jälkeä. Hinta oli vain kolmasosa uuden tuolin hinnasta.
Olen jo pidemmän aikaa haeskellut olohuoneeseemme nojatuolia. Pari viikkoa sitten ihastelin Nikarin December XL -tuolia, mutta totesin sen liian hintavaksi. Tämä tanskalainen Rama-tuoli muistutti kovasti kyseistä Nikarin tuolia. Vaikka usein jään jahkailemaan uusien hankintojen edessä, pohtimaan niiden tarpeellisuutta usealta kantilta, (kuten joissain kirjoituksissa aiemminkin olen pohtinut) ryhdyin tällä kertaa välittömästi tuumasta toimeen. Ja niinhän siinä kävi, että ennen kuin edes tajusin, oli tämä hieno designtuoli siirtynyt omistukseeni.
Tuolista vinkannut henkilö hoiti kaupanteon puolestani ja tarjoutui myös kuljettamaan tuolin Helsinkiin. Käsittämättömän avuliasta ja ystävällistä!
Mikä tämä uusi tuoli sitten oikein on? Kyseessä on OX Denmarqin Rama-nojatuoli. Kyseisen Rama-tuolin moderni ilme syntyy saippuoidun tammipuisen rungon ja luonnonvärisen nahkapinnan lempeästä yhdistelmästä. Tanskalaisessa kalustesuunnittelussa on nähtävillä monarkian perinteet: arvokkaat materiaalit ja huippuunsa viety käsityötaito sekä pelkistetty muotokieli. Dennis Marquartin luoma tuoli on suunniteltu elämään ajan mukana, sukupolvelta toiselle, sillä lujasta kasviparkitusta nahasta valmistettu istuinosa saa vanhetessaan kauniin, syvän patinan ja entistä pehmeämmän olemuksen.
Dennis Marquart on opiskellut huonekalumuotoilua Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa sekä Japanissa ja Kiinassa. Aasiasta saadut vaikutteet näkyvät hänen suunnittelussaan pelkistettynä yksinkertaisuutena mikä sopii luontevasti yhteen skandinaavisen muotoilun perinteiden kanssa. Hienoista materiaaleista ja viimeistellystä ilmeestä huolimatta tuoli näyttää rennon kutsuvalta ja tuntuu istuessa mukavalta, mikä on näin tuolista puhuttaessa vähintäänkin suotavaa.
Tuoli majaili yön yli työhuoneellani Kaapelitehtaalla, ja seuraavana päivänä kotiuduttuaan siirtyi olohuoneen nurkkaan ottaen välittömästi tilan haltuunsa, niinkuin tanskalaiset sen vain osaavat. Rennon tyylikkäästi.
