creativity and inspirations
Olemme laskeutuneet arkeen. Emme olisi halunneet vielä, emme toden totta, vaikka syksyn tulo ja arjen kyytiin solahtaminen onkin sujunut ihmeen mutkattomasti. Vain hetki sitten, lomaltapaluupäivänä pulahdimme (kaihoisasti) hotellin altaan viileyteen, tankkasimme itseämme paksulla kermaisella jogurtilla ja kullankeltaisella vuoristohunajalla.
”Luonto on upeimmillaan ja valmistautuu siirtymään kesäaikaan silloin kun kaksoset syntyvät. Kukat kukkivat ja tuoksuvat tuhansissa väreissä ja koko ajan syntyy jotakin uutta entisten lisäksi. Näin se tuntuu olevan kaksosillakin, jotka eivät turhan pitkäksi aikaa malta pysähtyä samoihin maisemiin. Koko ajan pitää olla vireillä joku uusi idea tai mieluummin useampia yhtä aikaa.”
Lakkasin hengittämästä. Aika pysähtyi. Katseeni kiinnittyi urheiluhallin voimistelumatolle. Ympäröivä maailma vaimeni.
“Minä olen M. Olen 43-vuotias. Olen vuosien varrella lukemattomina öinä ajatellut naisia – eikä se liity mitenkään seksiin. Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä, kun elämä/miesasiat/asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea suden hetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä historiallisten naisten henkivartiokaartia, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”
Istun yläkerrassa lapsen huoneen lattialla nuhjuisessa ajan hapertamassa yöpyjamassa ja yritän päästä kartalle. Aamu alkoi palohälytyksen kaltaisella äkkiherätyksellä. Naapurin tyttö seisoi ovella, omat nukkui autuaasti sängyissään. Kello oli liikaa, enkä tajunnut miksei puhelimen herätys ollutkaan hoitanut tehtäväänsä.