Muistatko vielä sen vapauden huuman, minkä peruskoulun loppuminen sai aikaan? Kun astuit aikuisuuden kynnyksellä itse määrittämällesi reitille? Vai oliko se kenties ahdistavaa aikaa, kun et tiennyt minne suunnata tutusta ja turvallisesta koulumaailmasta? Vaikka minulle oli peruskoulun jälkeinen suunta selvä, oli edessä kuitenkin monta asiaa, mitkä aiheuttivat huolta ja pelkoa. #olisinpatiennyt että koko elämä on uusien reittien vaeltamista. Että myös epävarmuus ja pelko kuuluvat elämään.
”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät”
Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. ALMELO, HENGELO, ENSCHEDE. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.
Välimeren turkoosit aallot
Mistähän johtuu, että usein äärirajoilla kokee olevansa eniten elossa? Kun pakkanen ja viima ovat kohmettaneet kasvot niin, että artikulointi muistuttaa vain haaleasti puhetta. Kun aamutreenissä vetää niin kovaa, että hikipisarat sumentavat näkökentän. Kun hiihtoladulla painaa verenmaku suussa ja huutaa mielessään ”Havuja perkele!” Kun kesäaamuna korvakäytävät täyttyvät valtaisalla lintujen konsertilla. Kun sade piiskaa vaakasuoraan kuin halkaistakseen kahtia. Kun Välimeren turkoosit aallot lyövät rantaan ja kirkkaat värit porautuvat otsalohkoon.
Talvi värittää verkkokalvot
Ei ole enää epäilystäkään siitä, etteikö Etelä-Suomeenkin olisi rantautunut talvi. Talvi isolla T:llä. Tänä vuonna joudumme olosuhteiden pakosta pysyttelemään lasten hiihtoloman ajan kotimaisemissa, mutta lumi ja kirkkaana häikäisevä aurinko saavat unohtamaan rinnekaipuun hetkeksi. (Niisk.) Aurinkolaseihin sonnustautuneina kartoitamme talven viitoittamia vesireittejä ja etsiydymme valmiisiin lounaspöytiin.
Tämä päivä ei ole sapelihammastiikeri
Tänään piti olla superpäivä. – Tiedäthän, sellainen päivä, kun aamulla energiaa pirskahdellen ja malttamattomana hyppää urheilutrikoisiin ja into pinkeänä liitelee loppupäivän jonkinlaisessa endorfiinipöllyssä.