Jos olet koskaan vieraillut Kööpenhaminassa, niin tiedät, että myös pyöräillessä voi näyttää rennon tyylikkäältä. Tai no, tiedät, että tanskalaiset näyttävät myös pyöräillessään rennon tyylikkäiltä. Niin tummiin sonnustautuneet huolettomasti kaulahuiveihin kietoutuneet töihin kiiruhtavat aikuiset, kuin nahkakenkiin ja villakangastakkeihin puetut punaposkiset lapsukaisetkin, jotka matkustavat pyörän edessä kuljetusvaunussa.

Olen menettänyt yksinvaltiaan asemani perheemme virallisena sisustussuunnittelijana. Tappelen väistämätöntä vastaan ja kiukuttelen kuin uhmaikäinen. Käymme jatkuvaa kädenvääntöä olemassa olevista ja hankittavista kalusteista. Käytettyinä ostetut ja elämää nähneet ikoniset Alvar Aallon suunnittelemat tuolit ja pöytä, jotka ovat kuin perheenjäseniä, eivät miellytä jälkikasvumme modernimpaa muotoilua arvostavaa silmää. Nyt talossamme vallitsee kiivaana vellova pöytä-gate. Siitä halutaan päästä eroon! Haluaisin taipua, mutta siitä huolimatta pidän kynsin ja hampain kiinni vuosia sitten tekemästäni kierrätyslöydöstä. Pöydän ympärille kehkeytyneiden sisustuksellisten näkemyserojen tuoksinnassa tartun entistä tiukemmin kiinni periaatteeseeni ja toistelen sitä kuin mantraa – yhtä en vaihda ja se on ARTEK!