creativity and inspirations
Mistä on hyvä loma tehty? Auringon nousun ja laskun väliin jäävistä ennalta määrittelemättömistä hetkistä, kun päivän kulkua ohjaavat mielihalut ja hetkelliset tarpeet. Liikuntaa jos huvittaa, ruokaa kun on nälkä. Uimista kristallinkirkkaassa vedessä. Kalaparvien seuraamista vedenalaisten kallioiden rosoisilla pinnoilla. Auringon lämpöön kietoutumista. Nukahtamista kirja kädessä rannalle, heräämistä aaltojen pauhuun. Ajan verkkaista lipumista, ajantajun häviämistä.
Muistatko vielä sen vapauden huuman, minkä peruskoulun loppuminen sai aikaan? Kun astuit aikuisuuden kynnyksellä itse määrittämällesi reitille? Vai oliko se kenties ahdistavaa aikaa, kun et tiennyt minne suunnata tutusta ja turvallisesta koulumaailmasta? Vaikka minulle oli peruskoulun jälkeinen suunta selvä, oli edessä kuitenkin monta asiaa, mitkä aiheuttivat huolta ja pelkoa. #olisinpatiennyt että koko elämä on uusien reittien vaeltamista. Että myös epävarmuus ja pelko kuuluvat elämään.
”Hei, olen Virpi. Olen graafinen suunnittelija ja yrittäjä.” Esittelin itseni näin eilisiltaisen hakukoneoptimointi-koulutuksen alussa. Kukaan paikallaolijoista ei kysynyt, mitä graafinen suunnittelija tekee. Joko he tiesivät, tai heitä ei edes kiinnostanut. Veikkaan ensimmäistä, mutta luulen ettei monikaan oikeasti tiedä.
Tiedättehän sen tunteen, kun on aivan kertakaikkisen haltioitunut jostakin. Kun henki salpaantuu pelkästä ajatuksesta ja perhosia alkaa lentelemään vatsassa. (Perhosia vatsassa on kyllä vähän hassu, mutta varsin kuvaava sanonta.)
Olin viime viikolla Aalto-yliopiston ja Grafian järjestämässä Visualizing Knowledge -seminaarissa ja workshopissa inspiroitumassa ja oppimassa. Koin noiden päivien aikana tunteita laidasta laitaan. Oli esityksiä, joista ei oikein saanut kiinni. Mieleen muistui aidosti ne kouluaikojen kuolettavan tylsät luennot, joiden aikana ajatukset karkasivat tahtomattakin toisaalle ja silmäluomet tuntuivat raskailta.
Ja sitten oli niitä kirkkaita hetkiä, kun haltioitui näkemästään täysin. Datavisualisoinnin mahdollisuuksista, nopeasti liikkuvasta kuvavirrasta, visuaalisista oivalluksista, teknisestä taidokkuudesta. Siitä sisäisestä palosta, mikä saa kaivamaan tietoa loputtoman määrän ja muokkaamaan sitä visuaalisesti kiehtovaan ja ymmärrettävään muotoon. Kehittämään ilmaisua kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja yhä uudelleen etsimään ennen näkemättömiä tajunnan räjäyttäviä tapoja kuvata ja kuvittaa.
Juna pysähtyy nytkähtäen. Outoa puhetta, sanat eivät erotu vieraasta nuotista. Asemarakennusten kylteissä versaaleilla kirjaimilla nimiä. ALMELO, HENGELO, ENSCHEDE. Tasaisessa maisemassa laiduntavat lehmät ovat vaihtuneet kaikkialle levittäytyneisiin polkupyörälaumoihin. Istun asemalaiturilla matkalaukkuni päällä. Ihmiset poistuvat kovaäänisesti keskustellen yksi toisensa jälkeen kaupungin uumeniin. Poskisuudelmia vaihdetaan. Kolme, lasken. Aika kuluu, asema hiljenee. Ympäröivä pimeys tiivistyy sakeaksi seinämäksi. Jännittynyt odotus vaihtuu pikkuhiljaa hiipiväksi huoleksi ja pettymykseksi. Eddie. Ainoa kiintopisteeni paikassa, mikä tulisi olemaan kotini seuraavat kolme kuukautta. Hollanti, Holland, The Netherlands.