Tiedätkö sen vääjäämättä kumaraan vetävän apeuden, mikä saapuu kutsumatta ja silloin kun sitä vähiten odottaa? Kostean harmaa sakea sumu tiivistyy ihollesi kuin tunkkaisena roikkuvat vaatteet. Haparoit eteenpäin tietämättä missä on alku ja missä alun loppu.

Minä tiedän.