Istun yläkerrassa lapsen huoneen lattialla nuhjuisessa ajan hapertamassa yöpyjamassa ja yritän päästä kartalle. Aamu alkoi palohälytyksen kaltaisella äkkiherätyksellä. Naapurin tyttö seisoi ovella, omat nukkui autuaasti sängyissään. Kello oli liikaa, enkä tajunnut miksei puhelimen herätys ollutkaan hoitanut tehtäväänsä.
Taide kuuluu kaikille – vai kuuluuko?
”No voinhan mä lähteä sun mukaan, vaikken mä taiteesta mitään ymmärräkään.” Kuulen tämän lauseen usein, kun pyydän ystäviäni mukaan taidenäyttelyyn. Voiko taidetta ymmärtää tai onko siitä lupa nauttia, jos ei ole perehtynyt taiteen maailmaan?
Itse en ymmärrä musiikista mitään. En osaa tehdä sitä, enkä puhua siitä oikeilla termeillä. Tästä huolimatta nautin musiikin kuuntelusta ja hoilaan epävireisesti tarttuvien biisien mukana. Miksi kuvataiteen katsomiseen ja kokemiseen vaaditaan ymmärrystä, mutta useiden muiden taiteenlajien kohdalla ei näin ole?